huoh!

en oikein tiedä mitä olisin laittanut otsikoksi. Kai tuo Huoh on minulle itselleni kun en ole kirjoittanut yli kuukauteen. Paljonhan tässä koko ajan tapahtuu, toisaalta tuntuu, että elämme ihan arkea.
Diego on jättänyt vesikupit rauhaan, toisaalta minä olen ollut paljon kotona kun voin tehdä tämänhetkisiä hommiani etänä. Tunninkin yksinolon jälkeen on täällä kotona tavaroita ympäriinsä ja meiltä esille unohtuneet "kielletyt" esineet revitty/tuhottu. NYt ollaan laitettu ovia kiinni erilaisilla hihnoilla ja lisätty tabascon määrää tiettyihin osiin tätä kämppäämme, eilen täällä ei oltu tehty tuhoa oikeastaan ollenkaan..
Diego on päässyt kokemaan paljon kaikenlaista. Hän oli viikko sitten koko viikonlopun siskollaan kylässä. Ja varmasti voin sanoa, että ilo oli "kaikkienpuoleinen". Minä olin mieheni ja Gonzan kanssa Turussa kylässä ja Gonza pääsi ystävämme 40-vuotis synttäreillekin mukaan. Diego taas oli peuhannut koko viikonlopun, Nelli hänen siskonsa oli varmasti otettu mukavasta seurasta ja isäntäväki oli tuplasti riemuissaan (ja kuka nyt ei olisi, kuvista taas kiitos Pirkolle)

Diego oli myös mukanani alkuviikosta Tampereella "mummulassa", siellä taas mentiin hissillä ja portaissa, nuuhkittiin uusia hajuja ja päästiin "papan" kanssa ulos. Minä olen kyllä niin ylpeä Diegosta, hän on niin sopeutunvainen, edestakaisin junamatkat meni loistavasti.  

Pitkät lenkit koirakavereiden kanssa ovat meille arkipäivää. Odotellaan, että EPK:n pentujatkoryhmä taas alkaa ensi kuussa ja näyttelyihinkin ollaan menossa. Hihnassa kävellään aika hienosti ja ohituksetkin sujuu meiltä melko hienosti.

eli arki sujuu...