Kevättä, ainakin rinnassa

En edes tiedä mistä tämä tauko kirjoittamiseen on johtunut. Joskus tuntuu että olisi paljonkin sanottavaa, kun on vaan niin onnellinen näistä kahdesta karvakuonosta.

Diego on nyt sitten jo vuosi 7 kuukautta ja papereiden ja kuvien mukaan terve, ihanaa. Äijähormoonit pukkaisvat esiin tuossa puolisen vuotta sitten oikein kunnolla, ja varmasti se oman paikan etsiminen laumassa tuli vielä tärkeämmäksi. Siinä oli hiukan aikaa ihmettelemistä.. Kasvattaja ehdotti, että otan yhteyttä Emiliaan, joka osottautui meille ihan huippujutuksi. Opetellaan tässä nyt Pertti Vilanderin oppeja, ja kaikilla tuntuu olevan mukavampaa. Meillä ainakin on homma toiminut, ja koirien ohittaminen on nykyään mukavaa, eikä hermoja raastavaa niin kuin ennen. Nyt jopa harmittelen, jos lenkillä ei tule ketään vastaan. Harrastuksiin edelleen Diegolla kuuluu jäljestäminen tai sen harjoittelu ilman suurempia paineita.. Aivan mahtava katsoa pikkuherraa työntouhussa.

Gonza täytti marraskuussa 10 vuotta. Siinä on koiralla jo ikää. Joskus se näkyy enemmän kuin toisin. Pientä äreyttä on havaittavissa, Diego ei saa tulla lepohetkellä liian lähelle. Toisaalta taas jos mennään lenkille (varsinkin ilman Diegoa), en voisi sanoa Gonzaa kymmenvuotiaaksi. Ja JOS mennään uimaan.. niin... noh, se on varmaan enemmän sekoilu- kun ikäkysymys. Dementia on havaittu Gonzan veljellä, Safalla, joitain samoja oireita meilläkin on, mutta muutamia läähätyksiä aamuyöstä tai enemmän varovaisuutta uuteen paikkaan metäessä lukuunottamatta, Gonzaa ei näytä arki painavan. Onhan se kotona paljon rauhallisempi ja lepää suuren osan ajasta, mutta sallitaan se hänelle. 


Nyt on täältäkin lumet aika hyvin kaduilta sulaneet ja päästään taas pesemään tassuja ja imuroimaan useammin. Hassau miten tuollaiset asiat saavat hyvälle tuulelle, eikä niistä ole ylimääräistä "haittaa" ollenkaan. 


Erilaiset linnut tuolla pihalla jo laulavat ja kevät tulee pikku hiljaa.
Ihanaa kevättä kaikille, ja palataan pian asiaan.. 

Tottista tosissaan

Pitää vaan laittaa tähän lyhyesti, että JEE.. oltiin tänään Diegon kanssa taas 2 viikon tauon jälkeen treenaamassa EPK:n penturyhmässä tottista, ja mun pitää taas sanoa, että kyllä toi poika vaan osaa.. OK nyt se varmasti tekee paljon namin perässä vaan, mutta jotenkin sen kanssa on niin kivaa tehdä kaikkea koko ajan. Tänään mentiin pystyeste ja A-este, molemmat meni hienosti. Aluksi A-este vähän kummastutti, mutta hei, toisalla puolella oli namia, niin pakkohan sinne oli jotenkin päästä.. :)
voi meidän Diegoa.. pus ja hali. Hyvää Yötä!!

Paljon taas tapahtunut

Hip hei!

mistähän tässä aloittelisi..

Ollaan tavattu uusi koirakaveri Elli, hän on 2 kuukautta vanhempi espanjanvesikoiratypykkä. Diegon mieleen. Elli ja Diego ovat samassa pentujatkoryhmässä, vai kutsutaanko sitä nyt sitten Tottikseksi.. Me ollaan tottiksen kanssa oltu vähän laiskoja, kun jännitin sen verran ensimmäistä näyttelyämme, ja harjoiteltiin sitä varten, enkä halunnut sekoittaa Diegon päätä ihan reenaamalla kaikkea (vai omaa päätänikö).

Oltiin Diegon kanssa Koski TL:ssä 2.5. näyttelyssä ja en voi muuta sanoa, kun että olen ylpeä Diegosta, sehän käyttäytyi aivan erinomaisesti, ja tietenkin ylpeä itsestäni, kun en sitten jännittänytkään, ja kaippa minäkin siellä sitten jotain osasin. Tulihan meille ROP ja KP, mutta enemmänkin otin koko päivän kokemuksen kannalta, ja luulen, että opimme Diegon kanssa molemmat aika paljon.

Nyt keskitytään sitten tottikseen hetkisen verran ja mennään sitten kesäkuun puolivälissä Raisioon näyttäytymään taas. Tänään onkin tottista Talilla ja harjoitellaan esteitä.. hmm..

tässä vielä huhtikuulta kuvia..

huoh!

en oikein tiedä mitä olisin laittanut otsikoksi. Kai tuo Huoh on minulle itselleni kun en ole kirjoittanut yli kuukauteen. Paljonhan tässä koko ajan tapahtuu, toisaalta tuntuu, että elämme ihan arkea.
Diego on jättänyt vesikupit rauhaan, toisaalta minä olen ollut paljon kotona kun voin tehdä tämänhetkisiä hommiani etänä. Tunninkin yksinolon jälkeen on täällä kotona tavaroita ympäriinsä ja meiltä esille unohtuneet "kielletyt" esineet revitty/tuhottu. NYt ollaan laitettu ovia kiinni erilaisilla hihnoilla ja lisätty tabascon määrää tiettyihin osiin tätä kämppäämme, eilen täällä ei oltu tehty tuhoa oikeastaan ollenkaan..
Diego on päässyt kokemaan paljon kaikenlaista. Hän oli viikko sitten koko viikonlopun siskollaan kylässä. Ja varmasti voin sanoa, että ilo oli "kaikkienpuoleinen". Minä olin mieheni ja Gonzan kanssa Turussa kylässä ja Gonza pääsi ystävämme 40-vuotis synttäreillekin mukaan. Diego taas oli peuhannut koko viikonlopun, Nelli hänen siskonsa oli varmasti otettu mukavasta seurasta ja isäntäväki oli tuplasti riemuissaan (ja kuka nyt ei olisi, kuvista taas kiitos Pirkolle)

Diego oli myös mukanani alkuviikosta Tampereella "mummulassa", siellä taas mentiin hissillä ja portaissa, nuuhkittiin uusia hajuja ja päästiin "papan" kanssa ulos. Minä olen kyllä niin ylpeä Diegosta, hän on niin sopeutunvainen, edestakaisin junamatkat meni loistavasti.  

Pitkät lenkit koirakavereiden kanssa ovat meille arkipäivää. Odotellaan, että EPK:n pentujatkoryhmä taas alkaa ensi kuussa ja näyttelyihinkin ollaan menossa. Hihnassa kävellään aika hienosti ja ohituksetkin sujuu meiltä melko hienosti.

eli arki sujuu...

Mitä Ihmettä tämä voi olla?!?

Tällä viikolla on sitten nuorempi herramme Diego alkanut raahaamaan juomakuppia (savista) olohuoneeseen. Olen keskustellut tästä nyt muutaman ihmisen kanssa, yksi oli sitä mieltä, että se voisi olla eroahdistusta, yksi taas tyrmäsi sellaisen, kun kumminkin hänellä on Gonza seuranaan..
Mitään vesivahinkoja ei ole tapahtunut kun vesikippo on siis meillä vessassa, ja hän tyhjentää kipon kaakelilattialle, ennenkuin lähtee sitä roudaamaan.. Niin, paitsi tänään aamulla oli sitten olohuoneessa vesivana.
Kun tulen töistä kotiin, ja vien pojat lenkille, niin Gonza syö lunta, jota hän ei ole tehnyt aiemmin, koska hänen on jano, ja se tässä harmittaa. Koirilla ei ole vettä päivällä, kun Diego tyhjentää kupin.
Olen miettinyt että tekeekö hän sitä silloin kun joutuu olemaan kahdeksan tuntia ilman meitä, mutta ei, vaikka olen tullut aiemminkin kotiin, on vesikuppi sohvalla.. 
Niin, tänään aamulla sitten päätimme, että laitetaan vettä myös isoon teräksiseen kattilaan, että koirat saavat kuitenkin vettä. Mieheni lähti Gonzan kanssa ulos, ja oli korkeintaan 20 minuuttia, tällä välin Diego oli raahannut sen savisen kupin jo sohvalle (vesivana olohuoneessa) ja teräskattila oli hyvää vauhtia menossa, se kumminkin vielä kylpyhuoneen puolella ja puolillaan vettä. Se nyt oli puolillaankin niin painava, ettei sitä ollut saanut sen pidemmälle. Nyt jätimme koirille sitten vain sen teräksisen kattilan täytenä kylpyhuoneeseen..
Minkäköhänlainen vesivahinko siellä on kun menen kolmen jälkeen kotiin... 
 

Viikko taas vierähtänyt

Viikkoon taas mahtuu kaikenlaista. Maanantaina oltiin uimassa. En olisi meidän vanhasta kaverista Gonzasta uskonut, mutta äijä veti altaassa kun viimestä päivää.. huh huh, hänellä oli kivaa, varmastikin uimisen ihanuutta lisäsi se, ettei ollut turkkia hidastamassa menoa.

Keskiviikkona oli Diegon pentunäyttelykurssi. Mä vaan niin tykkään siitä miten pikkumies käyttäytyy siellä. Hänen mielestä sinne on aina kiva mennä niitä kavereita on kiva nähdä, vaikkei niiden kanssa pääsekään peuhaamaan :) Minusta tuntuu, että Diegolle on jopa tuo näyttelyhommeli mennyt hieman perillekin, saavutus sinänsä, mutta suurempi saavutus meille on kyllä se odottaminen, muiden katselu pienessä tilassa ja rauhoittuminen. Siellä kurssilla tuntuu, että syntyy aina uudestaan Diegon kanssa sellainen "yhteys", ja meillä on yhdessä kivaa, se on tällä hetkellä se meidän juttu. siis huom - vain se kurssi, näyttelyissä emme ole vielä käyneet. 

Eilen lauantaina oli Diegon pentunäyttelykurssin viimeinen kerta, olimme ulkona ja juostiin kehää ja käveltiin kolmioo, jotenkin pikkumies taas yllätti ja oli aivan mahtava!!

Tänään onkin sitten ollut minulle ulkoilupäivä. Aamusta lähdimme Kasavuoren koululta käppäilemään metsään ja hankeen. 

 

Hanki oli syvää ja ilma ihana. Seura oli mahtavaa ja koirat reissusta oikein väsyneitä, niin oltiinhan me melkein 4 tuntia. Hiihtolatuja välttääksemme kahlasimme lumihangessa, joka oli nivusiin asti, koirille se taisi olla liian syvää. 

Kuvista Kiitos Pirkolle!

Tämän jälkeen minä sitten lähdin vielä ystäväni kanssa kävelemään, jätin koirat kotiin nukkumaan :)

Gonza on puli..

Ajattelin sit eilen, ett nyt on pakko.. Parisen tuntia siihen meni näin kokemattomalta... olen viimeiset kuusi vuotta käyttänyt Gonzaa trimmerillä tuossa ihan lähellä... nyt sitten kun Diego tuli taloon, ajattelin, että se on taloudellisesti kannattavaa ostaa trimmeri ja harjoitella itse. Ja harjoittelukappale Gonzasta tulikin.

Olen tässä viimeiset vuodet ajatellut, että se on koiralle paljon helpompaa kun ammattilainen ajaa sen puolessa tunnissa ja siksi en ole aiemmin hankkinut trimmeriä itselleni. OK, nyt meni tosiaan pari tuntia, mutta toisaalta tuntui, että Gonza oli ihan tyytyväinen kun sai olla kotona, ja ilmeisesti Gonzankin mielestä oli korkea ika ajaa karvat, koska hän vain makasi ja antoi minun ajaa. Ihan lopuksi alkoi varmaan jo ärsyttää ja kyllästyttää. Päätimme siistiä Gonzan sitten myöhemmin... HIENOSTI meillä meni ja olen ylpeä sekä itsestäni, että Gonzasta. Kuvaa ei tullut otettua vielä, mutta kuonosta karvat jäi sen verran pitkiksi, ettei tuota heti perroksi tunnistaisi, olisi varmaan väärin laittaa kuva tänne ja väittää kaveria espanjanvesikoiraksi.. :)

Tänään päästään taas uimaan, että eiköhän kuvia taas tule.