En edes tiedä mistä tämä tauko kirjoittamiseen on johtunut. Joskus tuntuu että olisi paljonkin sanottavaa, kun on vaan niin onnellinen näistä kahdesta karvakuonosta.
Diego on nyt sitten jo vuosi 7 kuukautta ja papereiden ja kuvien mukaan terve, ihanaa. Äijähormoonit pukkaisvat esiin tuossa puolisen vuotta sitten oikein kunnolla, ja varmasti se oman paikan etsiminen laumassa tuli vielä tärkeämmäksi. Siinä oli hiukan aikaa ihmettelemistä.. Kasvattaja ehdotti, että otan yhteyttä Emiliaan, joka osottautui meille ihan huippujutuksi. Opetellaan tässä nyt Pertti Vilanderin oppeja, ja kaikilla tuntuu olevan mukavampaa. Meillä ainakin on homma toiminut, ja koirien ohittaminen on nykyään mukavaa, eikä hermoja raastavaa niin kuin ennen. Nyt jopa harmittelen, jos lenkillä ei tule ketään vastaan. Harrastuksiin edelleen Diegolla kuuluu jäljestäminen tai sen harjoittelu ilman suurempia paineita.. Aivan mahtava katsoa pikkuherraa työntouhussa.
Gonza täytti marraskuussa 10 vuotta. Siinä on koiralla jo ikää. Joskus se näkyy enemmän kuin toisin. Pientä äreyttä on havaittavissa, Diego ei saa tulla lepohetkellä liian lähelle. Toisaalta taas jos mennään lenkille (varsinkin ilman Diegoa), en voisi sanoa Gonzaa kymmenvuotiaaksi. Ja JOS mennään uimaan.. niin... noh, se on varmaan enemmän sekoilu- kun ikäkysymys. Dementia on havaittu Gonzan veljellä, Safalla, joitain samoja oireita meilläkin on, mutta muutamia läähätyksiä aamuyöstä tai enemmän varovaisuutta uuteen paikkaan metäessä lukuunottamatta, Gonzaa ei näytä arki painavan. Onhan se kotona paljon rauhallisempi ja lepää suuren osan ajasta, mutta sallitaan se hänelle. Nyt on täältäkin lumet aika hyvin kaduilta sulaneet ja päästään taas pesemään tassuja ja imuroimaan useammin. Hassau miten tuollaiset asiat saavat hyvälle tuulelle, eikä niistä ole ylimääräistä "haittaa" ollenkaan.
Erilaiset linnut tuolla pihalla jo laulavat ja kevät tulee pikku hiljaa.
Ihanaa kevättä kaikille, ja palataan pian asiaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti